Tervehdys

Uusien nettisivujen kunniaksi aloitetaan tällainen vieraskynäpalsta. Sain sitten kunnian olla ensimmäinen ajatustelija. Tässä omia ajatuksiani ja joukkueen tunnelmia kevään osalta ja kauden ensimmäisen liigaottelun jälkeen.

Talvikausi on aina enemmän tai vähemmän pakollista puurtamista. Pohjoismaalaisissa seuroissa peruskuntokausi on erityisen pitkä, mikä näkyy ja tuntuu  pelaajien jaloissa ja pääkopissa. Onneksi talvi on nyt takana päin ja oikeat pelit ovat alkaneet.

Talvikausi meni joukkueeltamme tuloksellisesti hyvin. Liigacupissa ei meinannut löytyä pysäyttäjää oikein millään. Honka sitten voitti meidät jatkopeleissä ja ehkä hyvä niin. Ai miksikö? Olen aina ollut sitä mieltä, että talvipelit ei kerro kovinkaan paljon joukkueen voimasta kesää ajatellen. Melkein parempi niin, että ei luule itsestään ja joukkueestaan liikoja talven perusteella.
Meillä liikojen luuleminen ennen Vaasa-ottelua oli kaukana kun haimme Kausalan urheilupuistosta mieltä alentavan 0-4-tappion MyPalta. Vaasassa nähtiinkin sitten jo aivan toisenlainen Tamu. Tulos ei tyydyttänyt, mutta parani edellisestä sunnuntaista. Viime kaudella ei Vaasasta pisteitä tullut joten siihen nähden olemme voittajia. Aina pitää löytää jotain positiivista, eikö?
Positiivista on se, että kausi on vihdoin saatu käyntiin. Avauspeli on takana ja tästä eteenpäin meillä on iso tapahtuma ja päämäärä jokaiselle viikolle. Niin se vaan menee, että kun pisteistä pelataan, niin jokainen saa itsestään vielä hiukan enemmän irti. Tai ainakin pitäisi saada. Treeneissä tai pukukopissa loistaminen on tärkeää, mutta toisarvoista.

Siihen tämä työ lopulta perustuneekin: Kuinka paljon saamme itsestämme irti yksin ja ennen kaikkea yhdessä? Kuinka lähelle omia rajojamme pääsemme oikeaan aikaan eli ottelupäivänä?
Niin pelaat kuin harjoittelet, sanotaan. Totta joka sana tiettyyn rajaan asti. Jokapäiväinen työ harjoituskentällä heijastelee tulevaa pelisuoritusta. Todelliset voittajat tunnistetaan kuitenkin siitä, että pelipäivänä räjähtää!

Veikkausliigan avauskierros kiinnosti yleisöä. Ikuisuuskysymys on, kuinka saisimme lisää katsojia ja tunnelmaa katsomoihin. Tärkein asia on tietenkin peli ja sen taso. Sen lisäksi oheispalvelut ja väliaikaohjelmat ja muut sekundäärit. Mutta pallon voi potkaista myös teille, rakkaat katsojat ja kannattajat. Oletteko ikinä miettineet Veikkausliigaottelun tunnelmaa kritisoidessanne sitä, että hyvä tapahtuma syntyy kaikkien paikalla olevien yhteistyöllä. Osallistumista ja eläytymistä vaaditaan teiltäkin viihtyäksemme peleissä. Olen pelannut Veikkausliigaa Helsingissä Olympiastadionilla 23 000 katsojan edessä ja silti katsomosta saattoi kuulla perunalastupussin aukeavan. Ei voi vaatiaValioliigaottelun tunnelmaa katsomalla itse sivusta.

Kausi on avattu, blogi on avattu. Minä päätän puheenvuoroni tällä kertaa tähän.
Nähdään Ratinassa!

Antti Pohja