Suomalaisen jalkapallon 100-vuotisjuhlavuosi on alkanut hyvin. Ensimmäinen vuosipuolisko on takana, ja kuten hyvä futiskausi konsanaan, se on pitänyt sisällään niin huikeita onnistumisia kuin masentavia tappioitakin. Kuten Sinuhe Egyptiläinenkin osuvasti tokaisi: ”Näin on aina ollut ja näin on aina oleva”.

Voiton ja tappion ero on kiinni yksinkertaisista asioista. Roy Hodgson on opettanut huippujohtajan pieteetillä mitä perusasioihin keskittyminen tarkoittaa, ja ennen kaikkea keskittyminen niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. On turha murehtia loukkaantumisten takia puuttuvia pelaajia, säätä, tai huuhkajan lentorataa. Ammattilainen tekee töitä niillä välineillä, jotka käsillä ovat, ja tekee kaikkensa menestyksen eteen. Usko ja toivo jätetään muille foorumeille.

2000-luvun maajoukkue on jo nyt osoittanut olevansa ”voittava joukkue”. Se näkyy myös tilastoissa: virallisissa MM- ja EM-karsintaotteluissa Muurisen, Heliskosken ja Hodgsonin A-maajoukkueiden saldo on toistaiseksi historiallinen 15-7-14 (voitot-tasapelit-tappiot). Maailman kilpailluimmassa urheilulajissa tämä on hyvä suoritus.

Hyvä pelaaja uskaltaa tehdä virheitä, erinomainen oppii niistä nopeasti ja kääntää menneet tappiot voitoksi. Hyvä joukkue käänsi heikon pelin Serbiaa vastaan voitoksi Belgiaa vastaan. Erinomainen joukkue nousee Bakusta Alpeille.

Seuraava etappi käynnissä olevassa EM-karsinnassa on Suomi-Kazakstan -ottelu keskiviikkona 22.8. Tampereen Ratinassa. Olethan mukana kannustamassa Sinivalkoiset voittoon.

Peli kentällä koostuu monien tekijöiden yhteensovittamisesta, ja yhä useammin monikulttuurisuus onkin luonteva osa sekä seurojen että maajoukkueiden työtä ympäri maailman. Vaikutus on kaksisuuntainen: jalkapallolla on Suomessa merkittävä rooli maahanmuuttajien hyvinvoinnissa, ja pelaajilla yhä tärkeämpi rooli maajoukkueidemme menestyksessä. Jo pelkkä vilkaisu A- ja U21 maajoukkueiden nimilistoihin vahvistaa, että tämä positiivinen vuorovaikutus on entistä tiiviimpi.

Jalkapallo on hieno elämänkoulu, ja meillä kaikilla on opittavaa eri kulttuureista. Jalkapallokulttuurimme, ja miksei koko sivistysvaltiomme, joutuu kuitenkin todelliseen puntariin vasta tappioiden hetkellä; tunnustammeko väriä myös joukkueemme kohdatessa vastoinkäymisiä, ja hyväksymmekö monikulttuurisuuden silloinkin kun emme sen kaikkia ilmentymiä täysin ymmärrä, tai silloin kun erilaisuus onkin vastustajan vahvuus.

Tämän päivän huippuvalmentajien ja urheilujohtajien tuleekin tuntea paitsi pelin jatkuva kierto myös Kosovon poliittinen tilanne, Kiinan kielen alkeet ja arabien tapakulttuurin perusteet. Hyvin erilaisten palasten yhteensovittaminen ei ole aina helppoa eikä riskitöntä, mutta vähintäänkin se on mielenkiintoista, sekä parhaimmillaan erittäin palkitsevaa ja tuloksellista. Vaikka emme Sinuhen tapaan faaraoiden Egyptissä seikkailekaan, on teoillamme ja valinnoillamme vaikutusta myös yhteiskunnallisiin tapahtumiin laajemmaltikin. Tätä jalkapallon yhteiskuntavastuuta ei voi ottaa liian kevyesti.

Tulevaisuuskin näyttää siis olevan täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, voiton ja tappion, mahdollisuuksien ja riskien jatkuvaa tasapainottamista. Hyvä niin. Ja niille, jotka vielä uskovat, että kansainvälistyminen on pelkkää matkustelua ja uuden kielen opettelua, suosittelen Sinuhen lisäksi iltalukemiseksi Franklin Foer’in erinomaista ”Jalkapallon maailmanselitys” -opusta. Se kertoo älykkäällä ja inhimillisellä tavalla mitä jalkapallo merkitsee eri puolilla maailmaa paitsi rakkauden ja palvonnan kohteena myös kaikkine sen kääntöpuolineen.  Erinomaiset jalkapallotoimijat hyödyntävät tätä moninaisuutta, mutta arvioivat myös proaktiivisesti erilaisten kulttuurien ja toimintatapojen mukanaan tuomat riskit.

Olkoon tämä käynnistynyt Suomifutiksen juhlavuoden toinen puolisko kaikin puolin erinomainen niin jalkapallon harrastajille kuin katsojille, niin maajoukkueelle kuin seuroillekin.  TamU on jo osoittanut hyvyytensä kotimaan kentillä, Mestareiden Liiga on oivallinen paikka osoittaa tamperelaisjalkapallon erinomaisuus. Seuraavan sadan vuoden historian kirjoitus on jo alkanut.

Kimmo J. Lipponen
apulaispääsihteeri
Suomen Palloliitto