Telkkarin maalikimaroista saa käsityksen, että jalkapallo on yhtä maalin sylkemistä. Otos kestää kolme sekuntia ja rokin soidessa hyökkääjä ottaa pallon alas ja täräyttää sen tylysti ohi maalivahdin. Tuuletusta kuvataankin sitten puoli minuuttia. Jalkapallon hienous ja taide on aivan muualla, sen pystyy aistimaan oikeasti vain paikan päällä.

Hienoudet tapahtuvat usein kameran silmän ulkopuolella. Kouliintunut katsoja nauttii vapaata paikkaa etsivästä laiturista tai keskushyökkääjästä, joka kuljettaa toppareita muualle rakentaen tilaa toisessa aallossa tuleville pelitovereille. Puolustajien liikkeen tv-kuva paljastaa vasta sen perinteisen mokan sattuessa.

Siis paikan päällä kaikki on aidompaa. Peliin kannattaa tulla ajoissa, sillä jo alkuverryttelyssä voi päätellä, onko joukkueen tähtipelaaja vetreällä tuulella vai painaako edellisilta vielä jaloissa. Avauskokoonpanoa voi veikkailla siitä, kenellä on pikkuhousut, kenellä verkkarit jalassa. Alkukumarruksen ilmeistä voi arvailla, onko valmentajan psyykkaus kopissa mennyt perille vai uskaltaako joku vielä hymyillä.

Penkkiurheilijan nautinto on seurata taitopelaajia. Kantapääkikka on pelimiehen merkki, varsinkin jos syöttö sokkona osuu omalle pelaajalle. Zippi on taitosyöttö, missä vastustaja luulee hevosenpotkun olevan tulossa, mutta jalka työnnetäänkin kevyesti pallon alle ja se nostetaan yli hölmistyneen pakin. Sippi on taas se pelaaja, joka nojaa polviin, huohottaa ja käy yhtenään vaihtopenkiltä mehua pyytämässä.

Target- eli maalitaulupelaajaa on myös kiva seurata. Tämä kömpelö korsto on yleensä hyökkääjä, joka imuroi pari pakkia kiinni itseensä, näyttelee käsillään ”antakaa tänne” ja pudottaa sitten pääpallon vapaaseen maalipaikkaan kaverille, vähän liikettä, paljon tulosta. Joidenkin katsojien intohimon sytyttää taas periksi antamaton poni-tyyppinen puolustaja, joka ei säästä itseään eikä vastustajia. Hän tulee sukille armotta joka tilanteessa. Eikä valita, vaikka sattuu.

Muurin rakentaminen on taidetta. Se tuodaan aina ensin liian lähelle, sitten teputetaan takaperin pari metriä ja tuomarin silmän välttäessä mennään taas eteenpäin. Tätä kun tehdään tarpeeksi kauan, pillipiipari luovuttaa ja antaa vaparin tapahtua. Muurin asettelun aikana tapahtuu myös pallon takana. Ainakin neljä miestä kiistelevät siitä, kuka vetää, ja tönivät toisiaan. Isokokoisin voittaa kinan ja ruimaisee pallon penkkiriville kaksikymmentäyksi.

Peliasuissa on myös seuraamista. Mikäli pelaaja roikottaa paitaa housun päällä, on häntä syytä epäillä asennevammasta, joka kostautuu myöhemmin keltaisena korttina sukeltamisesta. Nykyiset pelihousut muistuttavat kuivumassa olevia lakanoita, mutta antavat paksureitisille pelureille enemmän tilaa. Pelikenkien väristä voi päätellä pelaajan egon suuruutta. Kyllä pelikenkien pitää olla mustat.

Keskikenttämies on harhautusten kuningas. Haaroista viedään. Hänellä on kuuluisa pelisilmä, joka tarkoittaa sitä, että pystyy kentän töminästä päättelemään, missä syöttöjen kohteet liikkuvat. Pelin rakentaja on sielullaan mukana tapahtumissa ja lommot posket kertovat, että kuntoa on.

Ratinassa näkee kaikkia näitä ja muita hienouksia, tervetuloa katsomoon. Tänä kesänä Tampereella on nähty kaikkien aikojen jalkapalloa, kiitos TamUn loistavan joukkueen. Kiitoksia siitä ja ensi kesänä kuulemma ManU tulee Ratinaan !

Teppo Sulonen
jalkapalloseura Universtaan kunniapuheenjohtaja