Suuri kiitos, Plastiroll! Yhteistyökumppanimme kutsui joukkueemme perjantai-iltana tehtailleen Ylöjärvelle katsomaan oman alansa ammattitaitoa. Toinen tehdas tekee paperia, toinen muovipusseja, monen näköisiä ja -kokoisia.
Esa Myllärin ja Kari Laukkasen johdolla tutustuimme muun muassa siihen, kuinka Pirkkahallin kumirouheen näköisestä muoviraeseoksesta valmistuu kuumapuhalluksen ja monen muun vaiheen jälkeen maatuvia Bioska-pusseja.
TamU:lla ja Bioska-pussilla on paljon yhteistä: Bioska-pussin kehityskausi on kestänyt kymmenisen vuotta – suurin piirtein TamU:n ikäinen siis. Molemmat ovat alansa huippuja ja pyrkivät edelleen kehittymään yhä paremmiksi. Menestystä ei rakenneta päivässä eikä edes vuodessa, ja jos huipulla haluaa pysyä, on tehtävä laadukkaasti työnsä päivästä toiseen.
* * * * * *
Tehdaskierros päättyi illalliseen, saunomiseen sekä uusien pelaajien kastajaisiin. Ruoka oli erinomaista, löylyt pehmeän kosteat ja uudet pelaajat (Rafinha, Daniel, Chris, Vili) heikohkoja tietokilpailussa. Keltanokkien puolustukseksi on sanottava, että M. Lindströmin kysymykset olivat visaisemmasta päästä.
* * * * * *
Aloitettuani Aamulehden kolumnistina olisin kelvollinen ja oikeutettu jäsen lehden omaan jalkapallojoukkueeseen. Sunnuntain lehdessä oli kuvia Aamulehden ja FC Kynän (kirjailijoiden oma futisseura) välisestä ottelusta, johon en kutsua saanut. Kuin tilauksesta sain kummasteluuni vastauksen sunnuntaina, kun törmäsin Henki ja elämä –kirjamessuilla Aamulehden päätoimittaja Matti Apuseen.
Apunen oli kyllä noteerannut palstani lehdessään, mutta ilmoitti, että jalkapallojoukkueeseen asti taitoni eivät aivan riittäneet. Tyly totuus pamahti päin kasvoja. Vastauksen jälkeen en enää kyennyt jatkokysymykseen, puhuiko herra päätoimittaja potku- vai kirjoitustaidoistani.
Aamulehti voitti FC Kynän 3–2, joten turha tässä on urputtaa, täytyy odottaa tappiota ja kriisipalaveria.