...kun sunnuntaina astelin sisään Bulgarian jalkapallomaajoukkueen kotistadionin vieraspukuhuoneeseen. Samaisessa kopissa vietettiin viime syksynä riemullisia hetkiä Levski Sofia - Tampere United -ottelun jälkeen. Samanlaiselta se näytti kuin viimeksikin. Ainoastaan kentälle johtavat betoniportaat oli päällystetty tekonurmella. Ne samat portaat, joissa yksi jos toinenkin TamU oli liukastua matsin jälkeen voitontanssiaskeleissaan. Samat olivat hierontapöydätkin, joiden yli pelattiin Petrescun Tomin kanssa ennen ottelua jalkapallotennistä.

Kenttä oli paremmassa kunnossa kuin viime visiitillä. Ei liene ihme, kun silloisen viikon sadevesimillimetrit voitiin laskea metreissä. Vettä on tullut tälläkin kertaa, mutta inhimillisyyden rajoissa. Stadionia on kuitenkin säästelty huomista ottelua varten, joten treenejä on vedetty milloin milläkin stadionilla. Sofialainen liikenneruuhka on tehnyt lyhyistäkin bussimatkoista pitkiä.

Viime syksyn onnistumisemme Levskiä vastaan ei ole unohtunut vieläkään paikallisilta. Bulgarian jalkapalloliiton puolesta meitä kentällä vastassa ollut herrasmies kertoi olevansa ystäväni. Mukavaahan se, mutta en ollut miestä ennen nähnyt. Ei ystävyyteen välttämättä tapaamiskertoja tarvita, riittää kun tiputtaa Mestareiden liigasta Levski Sofian, joukkueen, jota moni sofialainen rakastaa ja yhtä moni vihaa.

Ato                                                                                                     Tmi Antti Pohja