Historia
Pitkän tarinan alku
Kaikilla huippujoukkueilla on historiansa, toisilla se on vain pitempi kuin toisilla. Vaikka Jalkapalloseura Tampere United perustettiinkin jo viime vuosisadan lopulla ei sen historiaa voi sanoa pitkäksi. Menestyksekäs se kyllä on ollut - näihin muutamaan vuoteen mahtuu paljon ilon hetkiä.
1998
Seuran syntysanat lausuttiin heinäkuun viimeisenä päivänä 1998. Joukko keskeisiä tamperelaisia jalkapallovaikuttajia oli päättänyt että rämpiminen kahden joukkueen kanssa ykkösessä sai riittää. Tampere ansaitsi yhden kunnon joukkueen joka pelaisi jatkuvasti kansallisella huipulla.
TPV:n ja Ilveksen silloiset johtohenkilöt perustivat yhteisen seuran ja puheenjohtajaksi löytyi molempien seurojen ulkopuolelta Jyrki Laiho, kaupungin virkamies. Työnimenä oli yhdistymisen kunniaksi Tampere United. Syksyn aikana päätettiin lunastaa FC Ilveksen ykkösen sarjapaikka ja luotiin organisaatio. Päävalmentajan valinta aiheutti ensimmäisen kohahduksen tiedotusvälineissä - itse Harri Kampman saatiin Tampereelle. Ja kun Ari Hjelm otti toisen valmentajan pestin niin jo ykköseen oltiin menossa kahden huippunimen valmennuksessa.
Kaikki näkivät että nyt oltiin tosissaan ja tekemisessä oli aivan uusi meininki. Seuran koboltinsininen väri löytyi Suomalaisen Klubin itsenäisyyspäiväkoristeista. Loppuvuodesta kaupunkilaiset saivat vielä äänestää Olli Joen tekemistä ehdotuksista mieleisensä seuran tunnukseksi ja päättää myös lopullisesta nimestä. Joksi sitten tuli selkeällä ääntenenemmistöllä hieman yllättäen - Tampere United!
1999
Historialliseen avauskauteen lähdettiin suurin odotuksin. Vaikka virallisissa puheissa oltiin maltillisia niin toki pikainen nousu liigaan oli näillä panostuksilla ainoa tavoite. Ihka ensimmäinen sarjaottelu Raumalla toi kylmää vettä niskaan ja päättyi yllättävästi; kotimatkalle lähdettiin tyrmäävä 0-3 tappio niskassa...
Kesällä sitten peli loksahti kohdalleen ja jälki oli ajoittain jopa murskaavaa. Alkulohko voitettiin selvästi. Ja päättyihän se loppusarjakin nousujuhliin, mutta millaisten vaiheiden jälkeen! Lopussa oli pakko voittaa Jaro vieraissa ja Atlantis kotona - ja sillä päästiin vasta uusintaan. Voitot väännettiin väkisin molemmista 4-3 lukemin ja varsinkin taistelu aivan viime hetkillä 1-3 tappioasemasta voittoon Atlantiksen jo käytännössä juhliessa nousuaan on ehkäpä tähänastisen seuran historian uskomattomin ja unohtumattomin hetki. Uusinta tuntui lähinnä muodollisuudelta mutta tunne 2-0 voiton jälkeen oli mahtava - Tampere Unitedista oli tullut liigajoukkue! 15 kuukautta perustamisensa jälkeen.
Toinen historiallinen huippuhetki osui loppukesälle kun Suomen Cupin arpa heitti vastaan itsensä mestarit eli FC Hakan. United pelasi rohkeasti omaa peliään kolmella kärjellään ja jymypaukku oli valmis. Haka sai poistua 2-0 luvuin laulukuoroon. Tosin MyPa sitten seuraavalla kierroksella tuli Tammelaan näyttämään, että työ oli vielä kesken ja takoi tylysti 1-5 luvut tulostaululle...
2000
Miten Tampere United menestyisi ensimmäisellä kaudellaan Veikkausliigassa? Asiantuntijoiden arvaukset vaihtelivat laidasta laitaan. Joku veikkasi sinipukuisia sarjan mustaksi hevoseksi, toinen taas uskoi perinteisen pikaiseen paluuseen ykköseen. Viralliseksi tavoitteeksi ei asetettu sarjapaikkaa. Sehän oli jo saavutettu. Tavoite oli rohkeasti sijoittua viiden parhaan joukkoon.
Mutta alku oli taas nihkeä. Seuran historian ensimmäistä liigavoittoa saatiin odottaa toista kuukautta. Jumbosijakin tuli sarjan alussa tutuksi. Kuitenkin tehty työ ja kärsivällisyys palkittiin. Peli alkoi taas kulkea huolimatta siitä, että loukkaantumisia tuli paljon ja vastoin tavoitteita jouduttiin turvautumaan pikaisiin ulkomaanapuihinkin. Otteluissa oli vauhtia ja väriä. Maaleja tehtiin molempiin päihin ja yleisö viihtyi. Kärki läheni lähenemistään.
Loppukesällä United komeili pitkään kuntopuntarin kärkipaikoilla ja sarjan päätteeksi saavutettu kuudes sija oli enemmän kuin tyydyttävä saavutus. Heti avauskaudella liigataulukossa parempaan puoliskoon! Faniryhmä Tampuriinikin perustettiin ja toimi niin ansiokkaasti että palkittiin liigan toimesta päättäjäisgaalassa. Tampere United tukijoineen ja kannattajineen oli tullut suomalaisen jalkapallon huipulle - toivottavasti myös pysyvästi!
2001
Olipa ikimuistoinen kausi! Suomen Mestareiksi heti toisella liigakaudella. Ari Hjelm ja Mika Malinen osoittautuivat loistavaksi valmennuskaksikoksi ja heidän johdollaan kausi ylitti kaikki ennakko-odotukset.
Kausi sai hyvän avauksen 0-1 vierasvoitolla FC Jokereista ja aivan kärjen tuntumassa sitten koko kausi pysyteltiinkin. Pari toukokuista ikävää tappiota FC Hakalle ja VPS:lle unohtuivat pian kun United ponkaisi sarjajohtoon kesäkuussa. Tuolloin seitsemän voiton putkessa sai HJK:kin taipua dramaattisten vaiheiden jälkeen 3-2 johdettuaan Tammelassa jo 0-2. Antti Pohja oli kesäkuussa parhaimmillaan viimeistellen 7 maalia.
Heinäkuussa saatiin kansainvälistä ottelutuntumaa kun Tammelaan saapui vieraaksi Englannin Valioliigan Ipswich Town. Ja Veikkausliiga sujui edelleen mainiosti. Kotivoitto 4-3 FC Lahdesta ja Jokereitten peittoaminen vakuuttavasti 3-0 tv-kameroiden edessä olivat kuukauden kohokohtia.
Elokuussa näytti jo siltä että tahti alkaa hiipua. Tappiot tulivat MyPa:lle 1-2 kotona ja HJK:lle 0-2 Helsingissä. Kotitappiota MyPa-ottelussa oli jo todistamassa yli 5.000 katsojaa Tammelan lehtereill. Mutta syyskuu muutti kaiken. Ratkaisevaa oli uuden käkipelaajan Noah Hickeyn ohella koko puolustuspään eli Kavenin, Kuoppalan, Räsäsen, Heinäsen, Salmelan ja Jonesin vakuuttava työskentely. Kahden viimeisen sarjakuukauden aikana hävisimme vain kerran, Vaasassa 0-3. Mutta kaikki muut 8 ottelua päättyivät voittoon ilman yhtäkään päästettyä maalia! HJK pysyi edelleen mestarisuosikkina koko syyskuun ja aina viimeiseen pelipään asti, mutta Tampere United ei antanut periksi!
Lokakuussa oli ensin kolme matkaottelua; FC Jokerit, RoPS ja FC Lahti. Kaikista otettiin voitto. Ja kausi päättyi kahteen kotiotteluun ensin Atlantista ja lopuksi FC Jazzia vastaan. Tässä vaiheessa oli varmistettu jo vähintään toinen sija sarjassa. Ratkaiseva käänne tuli Atlantis-ottelun lisäajalla. Janne Räsäsen huikea puskumaali ja 1-0 voitto ottelun viime hetkillä siirsi ratkaisun viimeiseen pelipäivään. Ja mikä päivä siitä tulikaan! Jari Niemi teki tarvittavan tärkeän maalin jolla FC Jazz kaatui 1-0 ja ennätysyleisö 5.413 riehaantui täysin kun naapuriseura FC Haka teki unelmistamme totta venymällä 1-1 vierastasapeliin HJK:n kentällä. Mestaruus tuli Tampereelle yhden pisteen erolla!
Eikä tuplamestaruuskaan ollut kaukana. Mestaruushuuman jälkeen kausi jatkui vielä Suomen Cupin merkeissä. FC Jazz, RoPS ja FC Inter olivat jo saaneet matkalla kukin vuorollaan nöyrtyä. Ja nyt MyPa sai sitten taipua välieräottelussa rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Marraskuun 10. päiväksi sovittu loppuottelu jouduttiin siirtämään pois pääkaupungin lumesta. Peli pelattiin kaksi päivää myöhemmin Tammelassa jolloin Atlantis vei 0-1 voiton. Täytyy myöntää, että parempi joukkue voitti tuona iltana ja kausi siten päättyi tappioon.
Mutta eipä tuota kukaan jaksanut murehtia. Huikea kausi, huikea joukkue ja suurenmoiset valmentajat. Joka ainoa Unitedin paidassa kauden aikana esiintynyt pelaaja voi olla ylpeä panoksestaan. Tampere United oli mestari vain kolmen pelatun kauden jälkeen. Ja katseet käännettiin uuteen kauteen 2002 joka toi tullessaan myös Euroopan kenttien haasteet.
2002
Joukkueen tavoite kaudella 2002 oli sijoittuminen viiden parhaan joukkoon. Viime kauden mestarina kaikki joukkueet himoitsivat meidän päänahkaamme. Kauden aikana olimme Suomen parhaita, mutta väärissä asioissa. Kauteen mahtui peräti 15 tasapeliä! Se on yhä Suomen ennätys. Kotona Tammelassa hävisimme vain yhden kerran, Mypa:lle 0-1. Kauden parasta osaamista Unitedissa edusti joukkueen alakerta. Maaleja omiin kolisi keskimäärin 0,76 per peli, joka oli sarjan kärkipäätä. Maalissa Mikko Kaven pelasi jälleen loistavan kauden ja toimi puolustuksen johtohahmona. Hänen edessään Janne Räsänen ja Jussi Kuoppala muodosti kivenkovan toppariparin, jonka ohittaminen ei ollut kenellekään helppoa. Hyökkäyksessä Jari Niemi hoiti häneen kohdistetut odotukset mallikkaasti. Silti Antti Pohjan lähtö Ruotsin pääsarjaan jätti aukon Unitedin linjoihin. Hyökkäyksen ja keskikentän yhteistyö ei toiminut halutulla tavalla. Tampere United teki kauden aikana 31 maalia, joka oli 16 vähemmän kuin mestaruuskautena.
Mestareiden Liigan karsintaan lähettiin suurin odotuksin. Kyyti oli kovaa, kun armenialaisjoukkue Pjunik Jerevan kaatoi Unitedin jo ensimmäisellä kierroksella. Kokemattomuus Eurokentillä näkyi joukkueessa, mutta kokemusta karttui ja vierasottelu Armeniassa toi joukkueelle hyvää kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Tampere United hallitsi kauden aikana usein otteluita ja loi paljon maalipaikkoja, mutta pallon saaminen maalitolppien väliin tuntui niin vaikealta. Paremmalla viimeistelytaidolla mitali liigassa oli ollut tavoiteltavissa. "Mestaruuskrapulassa" täytyy silti muistaa, että Tampere United on asettanut tavoitteekseen vakiinnuttaa paikkansa viiden parhaan joukossa. Se tavoite täyttyi jälleen, joukkue sijoittui Veikkausliigassa viidenneksi. Suuri kiitos kuuluu myös kannattajille, jotka täyttivät Tammelan stadionin. Yleisökeskiarvo nousi 3200:n, joka oli selvästi liigan paras! Näin ollen kausi oli menestys ja työtä oli tehty myös oikeaan suuntaan.
2003
Ennakkoveikkausten mukaan kauden piti olla Tampere Unitedille "välivuosi", jossa ajetaan sisään useita nuoria lupaavia pelaajia. Joukkue oli lukumäärältään liigan pienin ja suurta loukkaantumissumaa pelättiin. Kausi alkoi surullisesti kolmella tappiolla, mutta alun kompuroinnin jälkeen peli alkoi rullata. Voittoja tuli tasaiseen tahtiin niin liigassa, Suomen Cupissa ja Eurokentillä. Erityisesti Europelit kasvattivat joukkuetta ja antoivat sille itseluottamusta. Kolme vieraspeliä Balkanilla tuottivat kaksi voittoa ja kolmannestakin tuli jatkopaikka. Tampere United selvisi UEFA:n Intertotossa kolmannelle kierrokselle ja jäi vain maalin päähän historiallisesta välieräottelusta Bundesliigan Wolfsburgia vastaan.
Veikkausliigassa United pysytteli kärjen tuntumassa koko kauden, kunnes elokuun lopussa ottelu ruuhka alkoi painaa joukkueen jaloissa. Muutama tappio päästi Hakan ja HJK:n karkaamaan taistelemaan kullasta kaksistaan, muuta Tampere United ryhdistäytyi taas kauden loppua kohden. Viimeisistä viidestä pelistä United voitti neljä ja pelasi kerran tasan. Panokset säilyivät viimeiseen otteluun asti. Voittamalla Interin vieraissa näyttävästi 1-3 Tampere United voitti pronssimitalin. Mahtava suoritus, kun muistellaan puheita kauden alussa kuinka tämän kauden piti olla "välivuosi". Pelillisesti Tampere United esitti rohkeaa ja näyttävää jalkapalloa, jota mediassa ylistettiin Suomen näyttävimmäksi! Suomen Cupissa joukkue selvisi välierään asti. Viimeinen peli Allianssia vastaan päättyi dramaattisesti jatkoajalla. United pyöritti hyökkäystään komeasti ja pallo kolisi Allianssin tolpassa. Hetkeä myöhemmin Allianssi lähti vastahyökkäykseen, joka päättyi maaliin. Niin pienestä jalkapallo on joskus kiinni.
Kaudesta mieleen jäi nuorten pelaajien erinomainen esiinmarssi. Heikki Aho onnistui vakiinnuttamaan paikkansa avauskokoonpanossa ja muut nuoret, Scheweleff, Hynynen, Lahtinen ja Ojanperä toivat aina piristysruiskeen joukkueelle astuessaan kentälle. Kaiken kaikkiaan kausi oli menestys! Liigassa pronssia, Cupissa välieriin ja Intertotossa aina kolmannelle kierrokselle asti. Ei hassummin joukkueelta, jonka veikattiin pitävän "välivuoden".
2004
Kaudelle 2004 United teki muutaman tärkeän ja onnistuneen pelaajahankinnan. Edelliskauden parhaan maalintekijän Jari Niemen ja hyökkäyspelin moottorina toimineen Tero Koskelan siirrot ulkomaille pystyttiin korvaamaan sataprosenttisesti. United sai houkuteltua riveihinsä paluumuuttajat Jarkko Wissin ja Antti Pohjan, joiden merkitys joukkueelle vain kasvoi kauden edetessä.
Sarjan alku oli taas tutun vaikea. Unitedin tavaramerkkinä ollut kivikova puolustuslinja oli avausottelussa Porissa tuuliajolla ja konkurssin partaalta nyt viimeisen kerran pinnan yläpuolelle hilautunut FC Jazz jyräsi 3-1 -voittoon. Edelliskauden tapaiselta kolmen ottelun tappioputkelta kuitenkin vältyttiin, kun kotiavauksessa Tammelan jäähyväisottelussa kaatui AC Allianssi.
Kautta edelsi vilkas keskustelu Unitedin siirtymisestä Ratinaan. Remontoidun stadionin keskeneräisyys liigan alkukierroksilla lisäsi kritiikkiä, mutta kauden vanhetessa ja yksityiskohtien valmistuessa Ratina osoittautui toimivaksi kotipyhätöksi – juoksuradoista huolimatta.
Avauskierroksen jälkeen United pelasi kesäkuun puoliväliin asti tappioitta liigassa ja kaatoi joukkueen toisensa jälkeen. Yksi makeimmista voitoista oli vieraspisteiden haku Valkeakoskelta. Liigan kärki oli hyvin vielä tuntumassa Europelien alkaessa juhannuksena.
Pienellä materiaalilla pelannut United selvisi ilman suurempia loukkaantumishuolia, mutta runkopelaajien pohkeissa eteneminen Intertotossa 3. kierrokselle asti, pitkät ja väsyttävät matkat eri puolille Eurooppaa ja samalla taistelu liigan kärkisijoista oli hitusen liian kova urakka. Heinä-elokuun vaihteeseen osui lyhyt jakso, jolloin United menetti muutaman pisteen liikaa ja Haka pääsi karkuun.
Vaikka mestaruusjuna meni, taisteli United hienosti loppuun asti himmeämmistä mitaleista. Päätöskierroksilla hopea oli vielä hyppysissä, mutta hyvän syksyn pelannut Allianssi kiri lopussa ohi. Toinen peräkkäinen pronssi oli kuitenkin hieno saavutus joukkueelta, jossa kokeneiden runkopelaajien vastapainoksi oli iso joukko pirkanmaalaisia nuoria, tulevaisuuden lupauksia. Pronssista ja sen tuomasta uudesta Intertoto-paikasta osattiin olla tyytyväisiä.
Kauden ehdoton ykkönen oli tietenkin liigan maalikuninkuuden voittanut Antti Pohja, joka viimeisteli yhteensä 16 liigamaalia. Tärkeässä roolissa olivat myös liigan tähtikentälliseen valitut Jarkko Wiss, Mikko Kavén ja Janne Räsänen. Elokuussa joukkueeseen liittynyt kolmas paluumuuttaja Jussi Kujala toi peliin uutta juonikkuutta ja käänsi joukkueen suuntaa omalla panoksellaan alkusyksyn vaikeilla hetkillä. Heidän rinnallaan muut kokeneet pelaajat antoivat hyvää esimerkkiä nuorille, jotka kasvoivat selvästi kauden aikana. Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli karvan mitan päässä ollut huippuottelu Atletico Madridia vastaan, joka jäi nyt saavuttamatta.
Kansainväliset pelit kasvattavat joukkuetta ja seuraa eniten ja niissä on Tampere Unitedin tähtäin nyt ja jatkossa.
2005
Kausi 2005 jatkoi Tampere Unitedin menestystarinaa. Liigassa jo kolmannen kerran peräkkäin sijoitus oli kolmas, ja niinikään jo kolmatta kertaa peräkkäin mentiin UEFA:n Intertotossa kolmannelle kierrokselle.
Historia toisti siinäkin itseään, että mestarijoukkue antoi pisteitä viimeisen kierroksen pelissään pahimmalle kilpailijallemme ja näin mitalimme himmeni pronssiseksi. Mutta totuus on se, että nämä pelit on pelattava niin ettei muiden peleillä ole merkitystä ja yhtä totta on se, että MyPa ansaitsi mestaruutensa. Selvään tappioon päättynyt vierailumme ratkaisuvaiheissa Anjalankoskella ei jättänyt sanan sijaa. Yli 10.000 katsojaa Inter-pelissä ja vierasvoitot HJK:sta ja Hakasta kuuluivat muutoin kauden kohokohtiin. Taival Suomen Cupissa päättyi välierän jatkoaikatappioon Valkeakoskella.
Pelaajapuolella toivotimme tervetulleeksi takaisin Ville Lehtisen, joka loppukaudella latoi maaleja yhden kahta ottelua kohden. Pelillisesti myös menetimme, kun Henri Scheweleff ja Janne Räsänen siirtyivät ulkomaille, mutta se taas näkyi talouspuolella. Kuuluu lajiin. Historia alkoi näkyä myös siinä, että Jussi Kuoppala ja Kari Sainio saavuttivat ensimmäisinä pelaajina 200 ottelun rajapyykin Unitedin paidassa.
Pelaajamme esiintyivät edukseen myös maajoukkueessa. Mikko Kavénin mainiot esitykset maalilla nostivat hänet maajoukkueen pelaavaksi ykkösvahdiksi MM-karsintaotteluissa. Myös Jarkko Wiss palasi maajoukkueeseen. Kujalan Jussi puolestaan sai kunnian toimia U21-maajoukkueen kapteenina.
Europelit olivat taas kauden suola. Vakuuttava vierasvoitto ensimmäisenä suomalaisena seurajoukkueena Färsaarilla oli vasta alkua. Toisella kierroksella lähetettiin laulukuoroon itsevarma ja meihin hiukan alentuvasti suhtautunut belgialainen Charleroi ja kolmannella kierroksella olikin jo vastassa Rooman ylpeys Lazio. Ensimmäinen osaottelu pelattiin katsomohäiriköinnin takia tyhjällä Stadio Olimpicolla. Itse peli ei ollut huono, mutta huippuammattilaiset rankaisivat virheistä ja saivat taululle itseään mairittelevat 3-0 numerot. Joku 1-0, 2-1 tai korkeintaan 3-1 olisi ehkä paremmin vastannut pelitapahtumia.
Toisesta osaottelusta Ratinassa oli siis osa jännitystä poissa. Mutta suorasta televisioinnista ja katosateesta huolimatta paikalle saapuneet yli 11.000 katsojaa saivat nähdä taistelevan Unitedin. Peli oli hyvin hallussa ja maailmantähdet olivat ihmeissään kun Jarkko Wiss puski johtomaalin ottelun loppupuolella. Voitto Laziosta olisi tietysti ollut sulka hattuun ja loppu tarkasti pelaamalla ollut varmankin otettavissa. Mutta 1-0 ei riittänyt, sillä sekin merkitsi putoamista jatkosta! Siksi United nosti miehiä lisää ylös ja haki ahneesti toista maalia. Kaukana se ei ollutkaan, ja nopea 2-0 olisi varmasti saanut vastustajan jo paniikkiin. Mutta siten kävi niin kuin usein käy, kun pelataan tuplaa tai kuittia. Lisäminuuteilla Lazio tasoitti. Jatkoon menon kannalta sillä ei ollut merkitystä. Mutta jos joku olisi sanonut vuonna 1998, että seitsemän vuotta myöhemmin tasapeli Lazio Romaa vastaan harmittaa, niin olisiko tuota silloin kukaan uskonut…
Vuonna 2005 avattiin myös www.tamperefc.com, eli ensimmäiset suomalaisen liigajoukkueen englanninkieliset nettisivut.
2006
Vuodesta 2006 tuli seuramme toinen mestaruusvuosi. TamU lähti liigaan suosikkina ja hallitsi sitä vakuuttavasti koko kauden. Nousija ja yllättäjä Honka roikkui pitkään mukana, ja jäi vasta lopussa jälkeen, kun United haki Espoosta vierasvoiton hämärtyvänä syysiltapäivänä. Selvä sarjajohto kuitenkin hieman kutistui lopussa mm. yllättävän Kotka-tappion myötä, ja näin ratkaisu jäi sittenkin viimeisen HJK-vierasottelun varaan. Mutta siitä tulikin sitten kauden kruunu! Selvä 3-0 voitto vakuuttavan peliesityksen jälkeen ei jättänyt kenellekään jossiteltavaa siitä, mikä oli tänä vuonna sarjan paras joukkue.
Fanitoimintakin on kasvanut seuran myötä, Sinikaartilaisia oli jo satakunta mukana Maarianhaminassa ja viimeiseen otteluun Helsinkiin matkusti jo useita satoja tamperelaisia pitkässä bussiletkassa. Mestaruus tuli loppujen lopuksi siis varsin selvällä kuuden pisteen erolla hopeaa saaneeseen HJK:hon.
Uudet pelaajat Aristides Pertot ja Juska Savolainen sopeutuivat hyvin joukkueeseen. Heinäkuussa vahvuuteen saatiin vielä mukaan Belgiasta palannut Jari Niemi, jonka rooli sarjan ratkaisuhetkillä oli erittäin suuri. Toisaalta United-ikoni Kari Sainion paha loukkaantuminen kesken kauden ja loppukauden sivussa olo näkyi joukkueen pelaamisessa.
Vakuuttavat esitykset jatkuivat myös eurokentillä. Juhannuksen aikaan näytettiin Walesin Carmarthenille suomalaisen liigajoukkueen todellinen taso. Voitto 5-0 kotona ja sen jatkoksi Lehtisen Villen hattutemppu Walesissa toivat yhteistuloksen 8-1. Mutta taival jäi kuitenkin tällä kerralla toiselle kierrokselle, kun Kalmar FF Ruotsista voitti molemmat osaottelut maalin erolla. Pienestä sekin oli kiinni, hilkkua vailla ollut tasoitus toisen osaottelun viimeisellä minuutilla olisi todennäköisesti riittänyt viemään Unitedin vierasmaalilla taas kolmannelle kierrokselle.
Mikko Kavén ja Jarkko Wiss jatkoivat A-maajoukkueessa, jossa muutoin ei juuri Veikkausliigan pelaajia ole. Myös muutamat muut pelaajamme pääsivät haistelemaan maajoukkueen ilmapiiriä ns. talvimaaotteluissa. Parhaimmillaan mukana oli viisikin United-pelaajaa.
Suomen Cupissa mentiin taas välieriin asti. Pelissä altavastaajana ollut HJK kuitenkin meni finaaliin lukemin 2-1, hieman onnekkaalla jatkoajan ratkaisumaalillaan.
Tämä oli menestyskausi ja koko joukkue pelasi erinomaisesti!